torstai 30. lokakuuta 2008

Pelottaa

Mua pelottaa ihan suunnattomasti kaikki. Se, että tulen aina pysymään läskinä, etten koskaan saa opintojani valmiiksi, etten koskaan saa mitään haavettani loppuun. En ole ollut moneen päivään koulussa, joka tarkoittaa sitä, että olen tippunut useilta kymmeniltä kursseilta tähän asti. En ole saanut aikaiseksi mitään. Olen vain ahminut ja sitten lintsannut. Mua niin pelottaa. Itkettää ihan hirveästi. Aion tänään kertoa äidilleni mitä elämässäni tapahtuu, sillä en kestä enään. Tuntuu että hajoan käsiin. Mun koko elämä romahtaa käsiin. Kaikki elämänosa-alueet on päin persettä. Koulu, peilikuva, elämä - kaikki. Ja olen yrittänyt hallita kaikkea hallitsemalla mun painoa, mutta nyt sekään ei onnistu.

Tuli muuten todella hyvä mieli teidän kommenteista. Se toi voimaa :) Juon nyt vihreetä teetä ja pakko vaan myöntää että on yksi virheitä tekevä ihminen kanssa. En aio luovuttaa!!

Mua vaan pelottaa tää mun elämän tilanne. Olen kohta 20vuotias, enkä ole koskaan saanut mitään aikaiseksi. Siis ihan oikeasti! Koko elämä on ollut yhtä kamppailua. Ihan kuin mut olisi sisältä ohjemoitu tuhoutumaan. Mulla ei ole tarkoitusta elää. Ihan kamalaa. Haluan elää ja olla onnellinen! Mikä vittu estää kaikki.

Tänään siis kuitenkin kerron äidilleni ahmimisista ja koulun reputtamisesta. Tiedän että se on sille iso juttu, mutta mä kaipaan nyt muuta kuin virtuaalihaleja :) . En kuitenkaan voi kertoa sille kokototuutta, mutta vähän. Haluaisin terapiaan. Koska jos mun pääni sekoaa vuosi vuodelta yhä enemmän, olen 30vuotiaana jo tehnyt itsemurhan.

Pelottaa pelottaa pelottaa pelottaa pelottaa pelottaa...

Mietin miks en käy koulua, vaikka rakastan joitain tunteja (filosofia ja matikka) ja on kavereitani. Vastaus on kai se, että en kehtaa. En kehtaa näyttää naamaani siellä. Mua hävettää olla julkisilla paikoilla. Olen täysivainoharhainen, mutta.. niin. Pelottaa niin paljon. On niin turvaton olo. Ihan sellainen yhteiskunnan syrjäytynyt-fiilis.

Viikonloppuna on halloween-juhlat. Elän nyt hetki kerrallaan. Pelottaa kaikki. Tekee mieli syödä se pois, mutta se ei ole sen arvoista.

6 kommenttia:

shadychick kirjoitti...

Tsemppiä sulle! :) Saanko lisätä sun blogin mun linkityslistalle?

Louisa kirjoitti...

Kovasti tsemppiä sulle!<3 Asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.

Oon itse tehnyt isojakin virheitä elämässä, sillä hetkellä tuntuu ettei sieltä pohjasta pääse enää mitenkään ylös, mutta ajan kanssa, pikkuhiljaa asiat ja ajatukset selkiytyy.

Ei koulu ole loppujenlopuksi niin vakava asia. Kursseja voi käydä uudestaan, pidemmällä aikavälillä, mahdollisesti vaikka oman ohjelman mukaisesti.

Tässä nyt kuitenkin vielä virtuaalihali:)<33

ValerieDarling kirjoitti...

Tää sun tekstis on kuin mun kirjottama! Ymmärrän täysin, mitä tarkotat. Tai eihän Täysin ketään toista voi ymmärtää, mutta siinä määrin kuin vaan voi. Olipas vaikeesti sanottu, mutta ehkä tuosta jotain tajuaa:) Kiitos muuten kans kommentistas <3 Tosi rohkeeta, jos kerrot äidilles!

superchic kirjoitti...

Hei, sä oot nuori vasta! Ei alle 20-vuotiaana kukaan odota, että pitäis olla saavuttanut elämässä kauheasti. Oma terveys on loppujen lopuksi paaaaaljon tärkeämpää kuin opinnot tai työ tai ulkonäkö.

Saatko muuten apua mistään? Kuulostaa ihan hyvältä, että aiot kertoa äidillesi pahasta olostasi. Irl-tuki kun on aika tärkeää. :) Voimia ja rutistuksia näin virtuaalisesti. <3

Anonyymi kirjoitti...

Älä vielä heitä toivoasi pois! Et sä ole sun elämääsi peruuttamattomasti tuhonnut vaikka muutama kurssi jäisikin tältä erää suorittamatta. Sulla on vielä aikaa elämässäsi tehdä mitä haluat. :) Voimia. <3

-D kirjoitti...

Mä olen potenut tuota "en ole saanut mitään aikaan" tunnetta oman osani, ja se on vaan sanoinkuvaamattoman ahdistavaa. Kyllä sen koulun saa järjestymään. Ja peilinkin, ajan kanssa. Otat vaan päivän kerrallaan. *hali*