lauantai 4. lokakuuta 2008

Back to square one


Tiedättehän sen tunteen että "sitten oon onnellinen kun...", "sitten alan elämään kun.." jne. Oon asettanut elämälleni miljoona kohtaa, jolloin musta tulee onnellinen ja alan elämään mun elämääni. Jep, en ole onnellinen. Samanlaisia "kohtia" olen asettanut laihtumiselle kuten ensi kesäksi, ensi jouluksi, ensi syntymäpäiväksi, ensi lomaksi, vuoden päästä kesäksi... Ja silti olen vieläkin tässä samassa pisteessä. Mihin se kaikki motivaatio, halu, onnistuminen ja vahvuus katoaa? Jos ihminen todella haluaa jotakin 100%:sesti, hänen pitäisi myös saada se! Enkö muka halua tarpeeksi olla laiha? Seis stop! Nyt asetan taas, tälläkertaa viimeisen, tavoitteeni. Ensi jouluna olen 49kg (nyt 58kg).

Mietin vain että miksi onnistuisin tälläkertaa? Vastaus on yksinkertainen: tunnen heikot kohtani paremmin, ja luovun "kaikki tai ei mitään"-ajatuksesta. Ennen olin syömättä mitään (40-laihdutuspilleriä+vihreää teetä lukuunottamatta) ja sitten ajauduin ahmimiskierteeseen. Parhaimmillani sain rääkkäämällä itseni ihanaan 51kg kuntoon josta sitten lihoin säälittävään 61kg:een. En itsekkään oikein muista miksi tai miten. Kaverit ihmetteli kun toisena päivänä sain kateellisia katseita, ja toisena hetkenä mulle sanotiin "no et sä nyt niin isolta näytä tossa..". Olin yksin, söin ja lihoin. Tunsin valtavaa ahdistusta. Tunsin myös ahdistusta kun laihdtuin pelkillä pillereillä. Silloin tiesin laihtuvani kun sain kovia paniikkikohtauksia ja öisin pelkäsin kuolevani. Nyt olen hieman realistisempi. Tunnen paremmin rajani. Voi veljet ja sisaret! Tästä se lähtee.

Kävin toissapäivänä lipolyysihoidossa (injektioruiske, joka liottaa rasvaa). Se maksoi 1200euroa ja nyt on jenkkakahvat ihan mustelmilla! En malta nähdä tuloksia 8viikon kulttua. Lisäksi olen ollut nyt sairaaladieetillä muutaman päivän. Sorruin kuitenkin syömään dieetiltä kiellettyä banaania ja leipää. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole olla orjallinen enään, koska se ei toimi. Olen hyväksynyt etten voi yksinkertaisesti kontrolloida kaikkea mitä mun pienissä aivoissa ja mielihaluissa tapahtuu. Pääasia etten tee sortumista numeroa.

Olen niin kauan vihannut itseäni. Irvistellyt peilikuvalle ja sabotoinut omaa elämää ahmimalla. Tuhonnut omaa elämääni syrjäytymällä pieneen asuntooni jäätelökulhon kera. Se oli sairasta aikaa. Nyt haluan rakastaa itseäni tervellä tavalla. Haluan olla itselleni hyvä. Tehdä itsestäni kauniin! Hymyillä peilikuvalle, rakastua ja ONNISTUA!

1 kommentti:

ValerieDarling kirjoitti...

Hei mehän kans ONNISTUTAAN <3!! Pidetään siitä huoli! Linkitän sut mun blogiin, toiv. ei haittaa.