Vau

Oon yrittänyt elää tosi normaalisti ja terveesti koska kaikki laihuusjutut alkoi ahdistamaan. Oon kyl laihtunu aika näkyvästi kasvoista ja kaikesta. Viikonloppuna olin pitkästä aikaa kavereiden kanssa juhlimassa ja moni hämmästeli miten oon laihtunu niin nopeasti. Mulla oli vielä kivat istuvat vaatteet ja onnistuin meikissä! Tunsin itteni niin nätiksi. Aina kun katoin peiliin, ajattelin "vau! oonko mä oikeesti noin nätti?". Saattaa kuulostaa itserakkaalta mutta oikeesti pidin hirveesti siitä mitä näin peilistä. Jotenkin niin tervettä. Mahuin vielä mun skinny-farkkuihin just ja just! Oon viime aikoina syönyt aika vähän. Eilen söin näkkärin, kaalikeittoa ja vähän mysliä. Oon fyysisesti tosi huonossa kunnossa kun oon vaan ryytyny ja riehunut. Ollu kaikenmaailman ahdistus ja itkukohtauksia. Kohta alkaa taas koulu ja terapia jatkuu. Kun saan itteeni vähän voimaa pääsen taas urheilemaan kunnolla!! Jännittää joulu! Tästä tulee mun paras joululahja ikinä...

<3
Ps. Kiitos noista kommenteista mitä kirjoititte mun alempaan tekstiin. Tunnen itteni tosi naiiviksi ja aivankuin mä olisin ainoa kellä on rankkaa nyt ja lapsuudessa. Mulla on aina ollut ympärillä ihmisiä jotka rakastaa mua ja haluaa mulle vaan parasta, mutta ne on voinut ite huonosti. En ole miettinyt itsemurhaa tuon jälkeen ja mieliala on ollut hyvä. Kiitos läheisten jotka jaksaa kuunnella mun känniavautumisitkuja! Kaikilla on erilaiset eväät. Toisia se vahvistaa toisia se hajottaa

pps. Mun tavoite on tottakai laihduttaa niin paljon kuin mahdollista jouluun. En uskalla sanoa mitään, koska pelkään epäonnistumista. Ihanne ali tai vähän yli 50kg. Jotain sellaista. Yritän joka päivä nyt tutkailla joko mun rintalasta alkaa näkymään! Rakastan rintolastaluita.. ne näkyy mulla jossain valossa ja jossain asennossa muttei normaalisti :D

Sain tyhjät kortit

Kaikki on todella outoa. En pääse mitenkään itseni kanssa sopuun. Olen tällä viikolla saanut vaikka mitä ihmeellisiä kohtauksia. Toissa yönä sain elämäni ensimmäisen kerran sellaisen ahdistuskohtauksen, että ajattelin vakavasti itsemurhan olevan hyvä vaihtoehto. Mietin sitä todella pitkään. Siitä tuli todella hyvä olo. Jotenkin "miksi en ole sitä aikasemmin keksinyt?" Kun tajusin mun elämäni ja sen suunnan. Ymmärsin, että ihan turhaahan mä täällä kitisen. Sitten ikkunalaudalla pari tuntia fiilistellen tosi pelottomana, helpottunena ja kiitollisena siitä vaihtoehdosta - että voin todella tehdä tälle kaikelle pisteen, sain hirveän paniikkikohtauksen. Pelotin itseäni. Itsemurhan? Mua pelotti mun ajatukset niin paljon. Koska se tuntui niin hyvältä ja mahdolliselta.
Mietin mun elämääni. Mulla ei ole mitään sisältöä. Usein tuntuu että olen täysin tyhjä. Olen mukamas itsenäinen city-nainen, mutta mulla ei ole mitään kortteja. En ole saanut hullusta lapsuudestani mitään eväitä. Mitä mulla on? Ainoa puolustusmenetelmä: rakkaus ruokaan ja syömättömyydellä kontrollia.
Hankkikaa vaan kaikki teinit lapsia lisää! Niinkuin mun vanhemmat mun ikäisenä. Kumpikaan ei kantanut minkäänlaista vastuuta ja tässä mä nyt oon. Tyhjänä ja kortittomana miettimässä miksiköhän en osaa elää? Ei mulle kukaan sitä opettanut. Kukaan ei ole koskaan herättänyt mua kouluun, kukaan ei ole koskaan tehnyt mulle aamupalaa tai peitellyt nukkumaan. Kun lähdin aamulla kouluun, äiti nukkui. Kun tulin koulusta viinanhajuiseen kotiin, äiti nukkui. Sitten herättyään pikkukakkosen alkaessä joskus kuudelta, sai hirveät raivarit jostain asiasta nolla ja lähti baariin. Valvoin yöt odottaen äitiä ja se tulikin jonkun spurgun kanssa kotiin pilkun jälkeen. Sitten kysellään että miksei tyttö käy koulua, miksi se lihoo ja laihtuu ja mitä miksi milloin? Kerrankin vittu elämässäni tajuan. Ensimmäistä kertaa vittu tajuan ettei ole mun syy. OON KULKUKOIRA VITUN SIRKUKSESSA. Mulle ei vaan kukaan opettanut temppuja. En osaa elää tässä yhteiskunnassa. Oon väliinputoja. On niin vitun epäoikeudenmukaista ja väärin elää yhteiskunnassa, joka tarkoitettu aamupalalla ravittuille, arkiruutiineilla ja iltasaduilla höytetyille lapsille. Vittu.

Ps. Mun ruokahalu on kadonnut kokonaan! Olen innoissani tästä lääkkeestä :) En tiedä onko kaikki lumetta vai mitä, mutta ruoka? Mikä ruoka? Kohta alan nostamaan annostusta 60mg ja vaikutusten pitäisi alkaa vasta viikkojen päästä.. <3

Kartanossa oli ihanaa. Teki hyvää olla ihmisten kanssa. Tunsin itteni todella normaaliksi ja ihan nätiksikin. Jotenkin. Kaikki oli niin illuusiota. Kaverit varmaan ajattelee että aina näytän siltä (vaikka olin miettinyt asukokonaisuuksia viikon) ja käyttäydyin noin. Ja kun otettiin ryhmäkuvia niin eräs sanoi ettei halua tulla mun viereeen kun oon niin hoikka! Se tuntui kyl näin jälkikäteen tosi hyvältä, mut se on ite ylipainoinen et heh heh.

Rakastakaa itseänne!

Lähtölaskenta

Apua! Lähtölaskenta jouluun on alkanut! Nyt täytyy alkaa kiristämään tahtia. Jos olen jouluna yhtä läski kuin nyt, haluan edes ajatella että tein kaikkeni. Nyt ei voi samaa sanoa! On välillä vaikea käsittää miksi sitä sortuu kaikenmaailman herkkuihin kun laihduttaminen on tällähetkellä tärkeintä. Miksi mieliteot tulee sen edelle? Taidan olla vähän heikko. Nyt kuitenkin.. taas.. alkaa tiukka vääntö. Seuraavat 2kuukautta teen vain sellaisia valintoja, jotka edistää mun tavotteita. Piste.

Tänään bussissa istui mua vastapäätä niin onnellisen näköinen pari. Se mies oli niin komea! Mun piti vaan tuijottaa sitä miestä ja sen hienoa sivuprofiilia. Sitten kun se hymyili, sille tuli ihanat hymykuopat ja hymyrypyt silmien viereen. Se piti sen tyttöystävästä kiinni ja hipelöi hiuksia. Olin niin kateellinen! Ihan selvästi vastarakastuneita. No, jäin sitten aikaisemmalla pysäkillä tarkoituksena oli ostaa suklaata kioskilta. Pienen mietinnän jälkeen alkoi hymyilyttää. Meen ostamaan suklaata koska minäkin haluan tuollaisen miehen? Just joo. Jäi suklaat syömättä. Ajatelkaa: Jos esimerkiksi baarin tiskillä on kaksi kaunista tyttöä. Toinen on todella laiha ja timmi, toisella taas on plösömakkara-vartalo. Kummastakohan mies on kiinnostunut? Niimpä. Ps. mun ex-poikkis soitti mulle eilen. Ei olla juteltu vähään aikaan ja meillä on ihan hyvät välit. Kun se kysyi "mitä muuten kuuluu?" menin ihan lukkoon. Mitä tohon voi sanoa? Mulla pyöri mielessä vaan kaikki mun sekoilut, uudet lääkkeet ja kaikki. "Sitä samaa" oli mun vastaus.

Lähden huomenna kavereideni kanssa sinne kartanoon jota oon paljon odottanut. Siinä ei pitäisi olla mitään suurempia ongelmia, sillä kaikkki kaverini katsovat hyvin tarkkaan mitä syövät. Koitan pitää tosi hauskaa ja päästää höyryjä vähän pihalle! Tekee tosi hyvää.

<3

Oon kuitenkin aika happy nyt. Aika tyhjä olo.

Sekaisin

En ole valvonut varmaan muutamaan päivään. Hengaan täällä pimeässä luolassa huppu päässä. On tosi outo olo kun ulkona paistaa aurinko! En ole nähnyt sitä vähään aikaan. En ole mielestäni ahminut ollenkaan vaikka kokonainen juusto ja leipäpaketti on tyhjät! Ne on kadonnu tän yön aikana jonnekkin. Outoa. Koska univajetta on niin paljon, en uskalla lähteä urheilemaan. Saisin sydänkohtauksen. En jaksa myöskään siivota ollenkaan. Täällä haisee vähän käyneelle. Pelottaa ihan kamalasti jos joku tulisi nyt tänne! Mun äidillä on tänne turvalukon avainkin, ja pelottaa että se käyttää sitä sillä en ole vastannut moneen päivään puhelimeen sitten sen hätäkokouksen.

Vaihdoin tota yläpalkin kuvaa taas. Mua otti niin päähän se hymyilevä ja onnellisen näköinen Miranda Kerr et hyrr. Ajattelen vaan ruokaa. En kyl millään jaksaisi mennä ihmisten ilmoille, joten koti vs. iso omenan väkijoukko = koti voittaa.

Ainiin, tein tälläistä yöllä kun ei ollut muutakaa. http://thinkthin.suntuubi.com/

Hajoan

Silloin kun haaveilin muuttamisesta omaan asuntoon, kuvittelin aina pitäväni kynttilöitä palamassa, se olisi mahdollisimman siisti, vaatteet olisi nätisti viikattu, jääkaapissa terveelliset ruuat jne. Eläisin ihanaa opiskelija elämää. Aamuisin heräisin, pesisin hampaat, joisin ihanaa aamukahvia ja kiirehtisin kivoissa vaatteissa bussiin. Tekisin tärkeät koulujutut tunnollisesti ja näkisin ystäviäni. Viikonloppuisin laittaisin ykköset päälle ja baarissa pitäisin silmäpeliä söpöjen miesten kanssa. Aina ei olisi helppoa, mutta elämässä olisi rutiineja ja sisältöä.
Totuus: keittiön lattialla on melkein 6roskasäkkiä, joita en ole jaksanut viedä ulos. Keittiössä on VUORI! Joka koostuu tiskeistä, joissa kasvaa jo jotain (hajun perusteella) ja ruokapurnukoista. T'ää ruokapakettien määrä on ihan tajuton! Täällä on todella pimeää. Pienessä yksiössä näkyy vaan tietokoneen ruudun valo. Pakko pitää myös telkkaria auki, että kuuluu jotain elämän ääniä. Elän täällä pienessä piemeässä sotkuisessa luolassa yksin. Mä vaan kömmin täällä jääkaapille ja sänkyyn. Heräsin tänään joskus 16.00 ja kattelin sängystä telkkaria. Sitten aika vaan menee ja aurinko laskee. Söin liikaa ja heräsin joskus 22.00. Puhelin on äänettömällä, en uskalla katsoa sitä. Usein, jos kämppäni on tämän näköinen, kuin täällä asuisi joku todella syrjäytynyt ja patoutunut ihminen, pelkään hirveästi. Pelkään, että jos kuolen nyt, minut löydettäisiin tälläisesta asunnosta. Jos olen saanut kuolemanpelkokohtauksia, olen melkein aina siivonnut asuntoni. Häpeäisin silmät päästäni tätä paskasuutta.
Olin niin onnellinen kun sain tämän asunnon. Tiesin, että silloin elämäni muuttuu ja musta tulee onnellinen. Tulin tyhjään asuntooni joka päivä kuuraamaan lattioita ja sisustamaan. Nyt siitä on kohta kolme vuotta. Tämä näyttää sairaalta. Tämä on se kauhukuva, jota en ikinä uskonut tapahtuvan. On vaan niin pimeää, paskaista ja yksinäistä. Minä ja kämppikseni ruoka tullaan täällä hyvin toimeen. Ollaan sentään turvassa ulkomaailmalta. Kukaan ei voi meitä täällä sisällä tuomita tai pilkata.

Lääkkeitä ja faktoja

Kummallista. Aivan sanaton olo. Seisoin apteekin jonossa kädessäni resepti, jossa luki plaa plaa ja syömishäiriö. Olin siis psykiatrin vastaanotolla, ja kerroin sille rehellisesti miten asiat on. Kerroin kaikki mun ajatukset ja mitä mun elämässäni tapahtuu. Yllättäen koko syömis/laihdutusjuttu muodostaakin tosi pienen osan mun kaikista onglemista. Se on kuitenkin mulle kaikkein tärkein. Sain siis lääkkeitä, Seronil 60mg (joka on aika vahva), jota käytetään mm. bulimiaan (minähän en sessioiden jälkeen osaa oksentaa), pakko-oireiseen häiriöön ja vakavaan masennukseen. Aloitan ton huomenna, ja se alkaa vaikuttamaan muutaman viikon päästä. Jännittää. Miettikää jos enään ei tee mieli ahmia?!

Kävin myös kuntosalilla mitauttamassa itseni. Sellainen todella komea ja lihaksikas kuntosalityöntekijä vei mut niiden takahuoneeseen, missä oli kopiokoneet yms. mittaukseen. Ihan ku jostain pornofilmin alusta ku aloin riisuitumaan :D Tässä on mittaustulokset ja suluissa vähän tarkennusta:

Paino: 56,2kg
rasvaa: 25.8% (ihanne 19.0-32%)
rasvan massa: 15,4kg (ihanne 11-21kg)
paino ilman rasvaa: 44,2kg
lihasten massa: 42.0kg (normaali)
nesteen määrä: 31.1kg
nesteen osuus kokonaispainosta: 52.2%
luun massa: 2,2kg (kuulemma huono)
perusaineen vaihdunta: 1386kcal/vrk
kehon fyysinen ikä: 15vuotta (tosi hyvä!!)
vatsaontelon (eli viskeeralinen rasvanmäärä): 1 (tosi hyvä!!)

Miettikää nyt! Jos musta otettais nää läskit pois painaisin 44,2kg. Mussa on 15,4kiloa rasvaa! kuvitelkaa se pöydällä! jumalauta.. huomenna alan popsimaan noita pillereitä, meen aamulenkille, juon vihreetä teetä ja aloitan perjantaina ensimmäistä kertaa taas terapian!
kuulosta hullulta, mutta niinhän mä vähän oonkin <3