Jei!

En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Siihen on monta syytä. Olen päässyt jotenkin eroon tästä kaikesta hulluudesta. Tuntuu että olen terve, mutta kierolla tavalla laihdutan silti jatkuvasti. Painoin tänään aamupalan jälkeen 52.8kg. En ole saanut ahmimiskohtauksia pitkään aikaan. Nyt meen hiphei viettämään ihanaa uutta elämääni pois ja kun tulen takaisin, täytyy vähän muokkailla tätä ulkonäköä ja kertoa kaikki! ja tietysti saada lisää! :) 45kg ois ihana. <3

Vau

Oon yrittänyt elää tosi normaalisti ja terveesti koska kaikki laihuusjutut alkoi ahdistamaan. Oon kyl laihtunu aika näkyvästi kasvoista ja kaikesta. Viikonloppuna olin pitkästä aikaa kavereiden kanssa juhlimassa ja moni hämmästeli miten oon laihtunu niin nopeasti. Mulla oli vielä kivat istuvat vaatteet ja onnistuin meikissä! Tunsin itteni niin nätiksi. Aina kun katoin peiliin, ajattelin "vau! oonko mä oikeesti noin nätti?". Saattaa kuulostaa itserakkaalta mutta oikeesti pidin hirveesti siitä mitä näin peilistä. Jotenkin niin tervettä. Mahuin vielä mun skinny-farkkuihin just ja just! Oon viime aikoina syönyt aika vähän. Eilen söin näkkärin, kaalikeittoa ja vähän mysliä. Oon fyysisesti tosi huonossa kunnossa kun oon vaan ryytyny ja riehunut. Ollu kaikenmaailman ahdistus ja itkukohtauksia. Kohta alkaa taas koulu ja terapia jatkuu. Kun saan itteeni vähän voimaa pääsen taas urheilemaan kunnolla!! Jännittää joulu! Tästä tulee mun paras joululahja ikinä...

<3
Ps. Kiitos noista kommenteista mitä kirjoititte mun alempaan tekstiin. Tunnen itteni tosi naiiviksi ja aivankuin mä olisin ainoa kellä on rankkaa nyt ja lapsuudessa. Mulla on aina ollut ympärillä ihmisiä jotka rakastaa mua ja haluaa mulle vaan parasta, mutta ne on voinut ite huonosti. En ole miettinyt itsemurhaa tuon jälkeen ja mieliala on ollut hyvä. Kiitos läheisten jotka jaksaa kuunnella mun känniavautumisitkuja! Kaikilla on erilaiset eväät. Toisia se vahvistaa toisia se hajottaa

pps. Mun tavoite on tottakai laihduttaa niin paljon kuin mahdollista jouluun. En uskalla sanoa mitään, koska pelkään epäonnistumista. Ihanne ali tai vähän yli 50kg. Jotain sellaista. Yritän joka päivä nyt tutkailla joko mun rintalasta alkaa näkymään! Rakastan rintolastaluita.. ne näkyy mulla jossain valossa ja jossain asennossa muttei normaalisti :D

Sain tyhjät kortit

Kaikki on todella outoa. En pääse mitenkään itseni kanssa sopuun. Olen tällä viikolla saanut vaikka mitä ihmeellisiä kohtauksia. Toissa yönä sain elämäni ensimmäisen kerran sellaisen ahdistuskohtauksen, että ajattelin vakavasti itsemurhan olevan hyvä vaihtoehto. Mietin sitä todella pitkään. Siitä tuli todella hyvä olo. Jotenkin "miksi en ole sitä aikasemmin keksinyt?" Kun tajusin mun elämäni ja sen suunnan. Ymmärsin, että ihan turhaahan mä täällä kitisen. Sitten ikkunalaudalla pari tuntia fiilistellen tosi pelottomana, helpottunena ja kiitollisena siitä vaihtoehdosta - että voin todella tehdä tälle kaikelle pisteen, sain hirveän paniikkikohtauksen. Pelotin itseäni. Itsemurhan? Mua pelotti mun ajatukset niin paljon. Koska se tuntui niin hyvältä ja mahdolliselta.
Mietin mun elämääni. Mulla ei ole mitään sisältöä. Usein tuntuu että olen täysin tyhjä. Olen mukamas itsenäinen city-nainen, mutta mulla ei ole mitään kortteja. En ole saanut hullusta lapsuudestani mitään eväitä. Mitä mulla on? Ainoa puolustusmenetelmä: rakkaus ruokaan ja syömättömyydellä kontrollia.
Hankkikaa vaan kaikki teinit lapsia lisää! Niinkuin mun vanhemmat mun ikäisenä. Kumpikaan ei kantanut minkäänlaista vastuuta ja tässä mä nyt oon. Tyhjänä ja kortittomana miettimässä miksiköhän en osaa elää? Ei mulle kukaan sitä opettanut. Kukaan ei ole koskaan herättänyt mua kouluun, kukaan ei ole koskaan tehnyt mulle aamupalaa tai peitellyt nukkumaan. Kun lähdin aamulla kouluun, äiti nukkui. Kun tulin koulusta viinanhajuiseen kotiin, äiti nukkui. Sitten herättyään pikkukakkosen alkaessä joskus kuudelta, sai hirveät raivarit jostain asiasta nolla ja lähti baariin. Valvoin yöt odottaen äitiä ja se tulikin jonkun spurgun kanssa kotiin pilkun jälkeen. Sitten kysellään että miksei tyttö käy koulua, miksi se lihoo ja laihtuu ja mitä miksi milloin? Kerrankin vittu elämässäni tajuan. Ensimmäistä kertaa vittu tajuan ettei ole mun syy. OON KULKUKOIRA VITUN SIRKUKSESSA. Mulle ei vaan kukaan opettanut temppuja. En osaa elää tässä yhteiskunnassa. Oon väliinputoja. On niin vitun epäoikeudenmukaista ja väärin elää yhteiskunnassa, joka tarkoitettu aamupalalla ravittuille, arkiruutiineilla ja iltasaduilla höytetyille lapsille. Vittu.

Ps. Mun ruokahalu on kadonnut kokonaan! Olen innoissani tästä lääkkeestä :) En tiedä onko kaikki lumetta vai mitä, mutta ruoka? Mikä ruoka? Kohta alan nostamaan annostusta 60mg ja vaikutusten pitäisi alkaa vasta viikkojen päästä.. <3

Kartanossa oli ihanaa. Teki hyvää olla ihmisten kanssa. Tunsin itteni todella normaaliksi ja ihan nätiksikin. Jotenkin. Kaikki oli niin illuusiota. Kaverit varmaan ajattelee että aina näytän siltä (vaikka olin miettinyt asukokonaisuuksia viikon) ja käyttäydyin noin. Ja kun otettiin ryhmäkuvia niin eräs sanoi ettei halua tulla mun viereeen kun oon niin hoikka! Se tuntui kyl näin jälkikäteen tosi hyvältä, mut se on ite ylipainoinen et heh heh.

Rakastakaa itseänne!